Gildistä Ruotsin muotovalio!

Ruotsin Lapissa asuva Sadan Syksyn Tulen Laulu, kutsumanimeltään Gildi, on tänä kesänä pärjännyt hienosti näyttelyissä. Koira on nelivuotias, upeassa kunnossa ja hienossa turkissa. Tähän kun yhdistettiin innostunut ja osaava handleri, niin kolme sertiä tulivat nopeasti. Viimeisin sunnuntaina Överkalixin kansallisesta näyttelystä. Stort grattis! Me ollaan tosi ylpeitä!

Gildi överkalix

´Gildi´ Sadan Syksyn Tulen Laulu Överkalix KR Ruotsi 18.8.2019 ERI AVK1 SA, PN1, VSP, sert -> Ruotsin muotovalioksi. Pic. owner, Siv-Inger Hackström

GildiCH

Sadan Syksyn Tulen Laulu ´Gildi´. Aivan sama katse kuin äitillään ❤ Pic. Mikael Andersson/Mickeshundfoto

Överkalix

Överkalix KR Ruotsi 18.8.2019 ROP Riverwolf Johnny Cash, VSP Sadan Syksyn Tulen Laulu. Tuomari Charlotte Höier, Tanska. Pic. Mikael Andersson/Mickeshundfoto

Advertisements

Tytöille sertejä

Meidän tyttöjä on käynyt muutamassa hassussa kesänäyttelyssä ja sertejä on tullut hurjalla prosentilla. Ruotsissa Gildi (Sadan Syksyn Tulen Laulu) osallistui Jällivaaran ja Piteån näyttelyihin ja kummastakin napsahti ruusukkeita. Jällivaarassa kesäkuun lopussa neito oli narttujen kakkonen (sert, Nord vara-sert), ja Piteåssa 13.7.2019 upeasti VSP (sert, cacib). Paljon onnea!

Oma kesäloma startattiin koiranäyttelyissä sopivan viileässä säässä Viron Pärnussa, jossa oli kansainvälinen näyttely tuplana. Ekana näyttelypäivänä 6.7.19 Meisi (Sadan Syksyn Sydämenturma) oli rotunsa paras ja sai neljännen kansainvälisen sertin eli cacibin ja siitä hyvästä sille saatiin anoa kansainvälisen muotovalion arvoa. Huikeaa! Ja vielä suuremmaksi yllätykseksi Vilu (Sadan Syksyn Myrskysyntyinen) sai molemmista näyttelyistä sertin, ekana näyttelypäivänä narttujen kakkossijalta (sert, vara-cacib) ja tokana päivänä ollessaan VSP (sert, cacib). Vilulle tuli reissulla täyteen kolme sertiä Virosta ja siitä tuli sitä myöten Viron ja Suomen muotovalio. Nyt meidän ekassa pentueessa on jo kolme FI MVA:ta! Aika hieno juttu. Ja vielä iloisempia ollaan siitä, että pentueen kaikki koirat ovat kasvaneet erittäin ystävällisiksi ja rakastettaviksi, aikuisiksi perhekoiriksi. Kesämuiskuja vaan kaikille tasapuolisesti sinne mansikansyönteihin, makkaranpaistoihin ja luonnonvesissä pulikointeihin!

Gildi j

Gildi (Sadan Syksyn Tulen Laulu) Jällivaara NORD 28.6.2019 PN2 sert, nord vara-sert

piteå130719vsp

Piteå KV 13.7.2019 Gildi, VSP/BIM/BOS Sadan Syksyn Tulen Laulu; ROP/BOB Direwolf Hold The Door. Tuomari Bitte Ahrens, Ruotsi.

tytöt

Meidän pikkutytöt tuulisella merenrannalla Virossa. Vilu vasemmalla, Meisi oikealla.

meikkaliini

Meisi (Sadan Syksyn Sydämenturma) Pärnu KV Viro 6.7.2019 ROP Cacib -> C.I.B. arvo anottavaksi

MeisiI

Meisi. Sama koira kuin yllä, mutta valot ja varjot eri lailla.

Vilu1

Vilu (Sadan Syksyn Myrskysyntyinen) Pärnu KV Viro 6.-7.7.2019 2xsert, vacacib, cacib -> Vilu Viron ja Suomen muotovalioksi. Kotimetsän puussa keikkuu Viron valioruusuke. Virosta saadut uusimmat sertit olivat Viron kennelliiton 30v. juhlaruusukkeita.

 

Terkkuja Salamajärveltä

Kevätkesästä tulikin erilainen, mitä ensin kuviteltiin. Ollaan kuitenkin kaikki voitu hyvin ja nautiskeltu yhdessäolosta ja ulkoilusta luonnossa. Mitä nyt pari punkkia on löytynyt karvakuonoista, mikä on meilläpäin onneksi melko harvinaista. Inhottavia otuksia niin kuin hyttysetkin, jotka meinaa runsaudellaan pilata kesäillat ihan täysin.

pessi4v

Meidän “pennut” täyttivät keväällä 4 vuotta. Kuvassa uros Sadan Syksyn Muurin Vartija ´Pessi´, joka on tummunut turkiltaan vanhemmiten. Säkää tällä rauhallisella herralla on noin 90 cm.

orvokki

Nuuhkinnassa kevään ensi kukkanen, pieni pelto-orvokki!

hyttysiä

Hyttysten huikea määrä on rajoittanut pihalla oleilua. (Meisi 4v.)

salamajärvi

Salamajärven kansallispuisto on maisemiltaan erämainen, karua kivistä aarnimetsää ja soita; sen tunnuseläin on metsäpeura. Vierailimme puistossa lakkojen ja tupasvillojen kukkiessa kesäkuun alussa.

Kesäkuun alussa käytiin pikkuporukalla kävelemässä Salamajärven kansallispuistossa pahapuron 7km:n lenkki, joka kulkee osittain ylismäntyisessä Salamanperän luonnonpuistossa. Suo- ja metsämaastossa olisi ollut hyttysiä ihan riittävästi, jollei melko kova tuuli olisi pitänyt niitä poissa iholta. Ilma oli viileä, joten jaksettiin kaikki kävellä hyvin. Päivä ja maisemat olivat tosi kauniit, mutta ihan täysiä suosituksia ei reitille voi jättikoirille antaa: polku oli suurelta osin tosi kapea ja kivikkoinen. Pitkoksia reitillä on aika monella osuudella helpottamassa etenemistä. Niiden käyttöön liittyy tietysti se, että koiran on osattava kulkea niitä. Esimerkiksi kivikkoisen pirunpellon kiertäminen olisi vaatinut vaivaa, jos koira ei olisi kulkenut pitkospuita pitkin. Meidän perheen uroskoira Pessi on kuitenkin suuresta koostaan huolimatta todella taitava kulkemaan kapeita polkuja ja pitkoksia, ja tälläkin kertaa säästyttiin ihonirhaumilta tai kynsien särkymiseltä. Siitäkin huolimatta, että joissain paikoin pitkokset kaipaisivat jo uusimista, koska lohkeilevat lahoamistaan. Kävelyretki kesti noin 3 tuntia, mikä sekin kertoo reitin haastavuudesta. Meillä oli kuitenkin mukavaa kukkivia lakkoja ja suokukkia ihastellessa ja metsäpeuran näkemistä kuvitellessa. Lopuksi saatiin luontotuvan myymälästä kahvit ja uusi merkki kansallispuistojen kangasmerkkikokoelmaan! Käykäähän nauttimassa kotimaan upeista retkeilyreiteistä!

koirasalmi

Nyt on päästy Koirasalmen (vuh!) lähtöpisteeltä 900 metriä – lenkki voi alkaa.

salamaperä

Suomen kansallispuistoihin voi mennä koirien kanssa, kunhan ne pidetään koko ajan kytkettyinä. Luonnonpuistoissa merkityiltä poluilta poikkeaminen on kiellettyä.

mänty

Tämä mänty on nähnyt vuosisatojen aikana vaikka mitä! Harmillisesti runko oli pahoin haljennut, mikä tietää puun loppua.

pirunpelto

Pirunpellon ylitys vaatii koiralta taitoa kulkea pitkoksia pitkin, mutta sehän meiltä sujuu. Avuksi voi laittaa etummaiseksi kulkemaan tutun ihmisen ja suorittaa ylitys tasavauhtia yhdellä kertaa pysähtymättä. Näin käpälät pysyvät turvallisella polulla.

luonnonpuisto

Luonnonpuistosta takaisin kansallispuiston puolelle. Pahapuronlenkistä on tässä kohtaa suurin osa kierretty.

lammella

Viikonloppuun valikoitui upea ulkoilusää. Kesäpäiväksi viileää ja tuulista eli aivan täydellinen metsässä kävelyyn.

pitkos

Takaisin kohti lähtöpistettä. Koira kulkee edelleen hienosti pitkoksia. Tai ehkä jäljet paljastavat sen käyneen pienellä vesihuikalla lammen rannassa, vaikka eväsvettäkin oli tietysti kaikille mukana 🙂

 

 

 

 

 

 

Paljon onnea Telma 7v!

Meidän aina iloinen, höppänä Telma-mummukka täytti perjantaina jo seitsemän vuotta. Onnea Temmi, hyvin pyyhkii!

img_4762

img_4910t

Turkkia siistiessä tuli hirvittävän hyvä idea jättää korvankärkiin hopeiset juhlatupsut. Otetaan pian pois, että rouva saa pitää arvokkuutensa.

img_5118

img_5127h

Häntä hangella 😀

img_5230m

Mennäänkö käymään aitassa?

Viikot vierii viuhuen

Hyvää uutta vuotta 2019!

Meillä on ulkoiltu pihassa, metsissä, rannoilla, pelloilla. Lunta on lapioitu huiskien ja tupaa lämmitetty. Meidän perheen 3,5-vuotiaat “pikkukoirat” Pessi, Vilu ja Meisi kävivät syksyllä virallisissa silmätarkastuksissa ja sydänkuunteluissa ja kaikki oli mallillaan. Meisin pumppuun tehtiin lisäksi ultralla kunnon kiertoajelu joulukuussa ja tarkemmissakaan tutkimuksissa ei löytynyt mitään. Lopuksi napattu viiden minuutin EKG-käyräkin oli mallikäkkyrää. Meillä on alettu sen johdosta haaveilla kevätpennuista, mutta katsotaan, miten elämä keppejä heittelee.

marras

Telma-emo ja Meisi-tytär

img_4742m

img_4712mv

img_3462

meisi

Meisi karistaa Pessin

img_3717

Meisi vetää rallin välillä henkeä

img_3783

Sadan Syksyn Sydämenturma ´Meisi´ 3,5v.

img_3605

sadan syksyn muurin vartija

Sadan Syksyn Muurin Vartija ´Pessi´

sadan syksyn myrskysyntyinen

Sadan Syksyn Myrskysyntyinen ´Vilu´

meiska

Meisi

vilu

Vilun kanssa puolukkaretkellä – ei kotiintuomisia 

vilu3

Vilun nenä

peltohöntsäilyä

tullaan tullaan

sadan syksyn sydämenturma

Meisi kärttää mummulta herkkuja. Etuosasta ja säkän päältä olisi voinut vähän vähentää turkkia, mutta aina ei tule suunniteltua kuvaavansa pönötyksiä haravoinnin, kukkasipulien kuoppaamisen ynnä muiden pihatöiden lomassa.

juomassa

2018 oli kuuma ja kuiva kesä, ja vesi tosi matalalla.

sadan syksyn tulen laulu

Sadan Syksyn Tulen Laulu ´Gildi´. Kuva: omistaja S-I Hackström

 

Hellepätsikesä

Pikaselailulla minun blogi pohtii enemmän kelejä kuin koiraelämää. Mutta eipä tätä voi olla kirjaamatta ylös, että tämä kesä oli hurjan kuuma. Elokuussa joku lehti käytti sanaa hellepätsikesä, mikä oli aika hauska ilmaus. Meille tämä oli enemmän sellainen unelmien uimakesä, koska vaikka vesi oli ennätysmatalalla, niin olihan se ihanan lämmintä uida ja lillua. Sinilevääkään ei ihme kyllä juurikaan ollut.

Uimisen lisäksi nautittiin mansikoista ja kirsikoista ja vadelmista ja herneistä. Meillä kaikki koirat löytää puskista herkut jo lähestulkoon ennen valmistumistaan, mutta syötäväksihän nuo on tarkoitettu.

mansikkavaras IMG_8025p

vaapukoita IMG_8045p

Vadelmien keruu on seurassa mukavampaa, vaikka osa häviäisikin vanhan suuhun.

Kesällä tavattiin monenmerkkisiä koiria. On se kyllä hassua, millaisia menijöitä sitä onkaan olemassa. Oma silmä on niin tottunut noihin irliksiin, ettei jättien näkeminen enää niin hetkauta, mutta toisessa kokopäässä voi sitten hämmästellä. Että kuinka pieni ja vikkelä voi esimerkiksi viisikuinen kääpiöpinseri olla! Ja kuinka sipoinen karva sillä voikaan olla. Voi pientä!

IMG_8487IMG_0818IMG_7993

Reissulla melkein nähtiin myös karhu. Tai oikeastaan kaksi karhua. Olin kuvaamassa kesäiltaa metsässä, kun tietä tuli auto ja kuljettaja kertoi karhun menneen juuri hänen edestään mutkan takana tien yli. Äkkiä katsomaan ja tiellä olikin kahdet jäljet. Turkista oli myös tippunut hiekkatiehen vettä. Aika metka tunne tutkia niitä käpälänkuvia. Vai olisiko karhulla kuitenkin tassu?

Kuuman kesän lopulla ennustettiin huonoa sienisatoa, mutta sateiden alettua tilanne kääntyikin päinvastaiseksi. Tattiretkellä Mustin kanssa oli hetken jännää, kun osuttiin hirviemoon ja vasaan. Onneksi koira ei huomannut heinänsyönniltään ja piehtaroinneiltaan ja muilta puuhiltaan eläimiä, vaan päästiin enempiä ketään pelottelematta pientä kiertoreittiä takaisin kotiin. Hirviemon örinä kesäillassa on kyllä niitä ääniä, jotka tekee mieli kiertää. En sitten tiedä, olisinko kuitenkin tarkkaillut vähän kauemmin niitä, jos mukana olisi ollut kännykkää järeämpää kuvauskalustoa.

IMG_3946p

IMG_3980p

Jos metsään haluat mennä nyt. Muutamaa minuuttia vanha karhunjälki hiekkatiellä.

tattimetässä

Mustin kanssa jaettiin tattimetsä todistettavasti hirvien kanssa. Ja hirvikärpästen, joita on ihan mahdottomasti.

Kepponen

Näyttelyitä ei tälle kesälle montakaan kertaa harrastettu. Ja olihan tuo ikävän kuumakin matkustaa koirat kontissa. Sen verran käytiin, että Kuopiossa nähtiin Telman pojanpoikaa Ensiota. Se oli hauskaa. Muutoin helle huudatti meillä kotona jäähdytyslaitteita ja heinäkuun lopulla käytiin Telman kanssa terveystarkastuksessa, kun mummeli vaikutti niin uupuneelle. Onneksi 6,5-vuotiaan sydän oli kunnossa ja helpotus löytyi niinkin helposta kuin närästyslääkkeistä.

IMG_9084p

Mikkelin näyttelyssä Vilu oli Erinomainen, mutta parhaan nartun valintaa sai katsoa kehän laidalta.

ekg

Telma 6,5v kävi antamassa EKG-käyrää ja nättiä viivaa tuli.

IMG_0772p

Berliinin EM-kisoissa Ruuskasen heitot oli melkein yhtä ponnettomia kuin kotikatsomo.

 

 

Ihanaa keskikesää

IMG_5473p

Tämän vuoden toukokuu oli todella lämmin, enimmäkseen jopa helteinen, ja luonto heräsi hurjan äkkiä. Kaikenlaisia perhosiakin ilmestyi pihaan ja kirjasta katsoen monen lentoaika oli melkein kuukautta aiemmassa mitä yleensä. Samoin monet kasvit kukkivat aiemmin kuin tavallisesti. Olihan ihanan lämmintä. Koirilta kammattiin urakalla irtoilevaa talvikarvaa ja sisälle piti laittaa jäähdytyslaite vähän viilentämään lattialle hakeutujia.

Meidän pihassa on yksi Huvimajan Kuulasmarja, joka kukki valtavan paljon. Sen alla loikoiltiin ja vietettiin kirsikankukkajuhlia. Raakileitakin puuhun näkyy ilmestyneen aika monta; saapa nähdä saadaanko itse syödä yhtään kirsikkaa, vaan menevätkö kaikki rastaiden suihin.

kirsikkajuhlat

IMG_5446p

Vähän lomaakin on ennätetty jo pitää. Lapissa käytiin nuuskimassa uudelleen Keski-Suomesta jo menneitä pihlajankukkia ja ihmettelemässä kesäöiden valoa. Tunturikasvioppaan kanssa tuli katsottua läheltä monta uutta kukkijaa. Käsivarressa koivunlehti ei vielä ollut ihan täytenä ja hyttyset eivät olleet saavuttaneet Kilpisjärveä. Kuinka mukava ulkoilla! Norjassa oltiin yksi yö ja pyörähdettiin Tromssan kansainvälisessä näyttelyssä, jossa Vilu voitti avoimen luokan ja oli narttujen neljäs. Paluumatkalla oli hauska katsoa, miten monella levikkeellä suomalaiset ottivat koirien kanssa kuvia huikeissa vuorimaisemissa.

IMG_6038p

Ruuhka revontultentiellä aiheutti autossa pientä haukahtelua.

IMG_6071p

Käsivarrentien varrelta. Saanatunturin hahmo jo häämöttää.

pp

Aamupissillä pohjoisnorjalaisella saarella. Lakat kukkivat. Onneksi sade laantui koiranäyttelyyn mennessä.

IMG_6365p

Pysähdys Muotkatakassa, Suomen maanteiden korkeimmalla kohdalla (565 m).

IMG_6369p

Vilu ja Norjasta saatu SA-ruusuke (Tromssa KV Eri Avk1 SA PN4).

 

Nyt sitten keskikesän juhla pidettiin kotona tuulta ja sadetta. Ihan mukava sää saunoa ja potea pientä kesänuhaa. Mansikoiden kypsymistä odotellessa.

IMG_5610p