Erikoisvuosi yli puolessa

Vanha tokaisu, elämme erikoisia aikoja, on tänä vuonna lipsahtanut suusta melko useasti. Ei voi oikein muuta kuin elellä ja etätyöskennellä kotimetsässä ja ihmetellä maailman tapahtumia ja koronaviruksen aiheuttaman poikkeuksellisen elämäntolan aiheuttamia mielenliikkeitä ihmisissä.

“Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä!”, “Olenko mennyt sekaisin? Minusta tuntui aivan siltä, että tuo koira sanoi jotakin!”

Kesälomalla olisi ollut ihana matkata johonkin toiseen mökkiin koko laumalla, mutta pakettiauto sanoi sopimuksensa irti ja lähti romuksi. Sitä on sitten vaan käyty pikkuautolla osaporukan kanssa retkillä, lähiluonnossa ja marjastettu, mikä onkin tänä vuonna helppoa, kun sadot ovat niin runsaat. Kuin tilauksesta ihmisille on tarjottu apua uutisahdingon lievitykseen luonnossa, marjoja ja sieniä napottaa vähän joka mättäällä.

Näinä ihanan lämpiminä elokuun päivinä on jatkettu uimaharrastusta. Vilu on meillä mummonsa ja äitinsä tavoin todellinen uimakoira. Riemu ja vesi roiskuu, kun se pääsee rannalle! Ja eipä nuo muutkaan vettä kaihda.

Ai sulta saa metsämansikoita, Vilu

Siinä missä uimaan mennessä minua huikertaa veden meno kyynärtaipeisiin ja kainaloihin, niin näyttäisi, että koirilla hännän kastumista pitää aluksi varjella, Vilu

Sitten pitää hetki kuivatella ennen kuin saa mennä mökkiin ja sohvaan, Meisi

 

 

 

Iloista 20-lukua!

Hyvää 2020-lukua! Koirat vanhenee, minä en, vaikka äkkiseltään laskien meillä kasarin lapsilla alkoi jo viides vuosikymmen! Meidän mummokoira, irlis Telma täytti tammikuun alussa 8 vuotta ja on nyt virallisesti veteraani. Hyvin porskuttaa ja ulkoilu maistuu. Musti parsoni on jo 12 vuotta ja viilettää yöllisiä kissanjälkiä pitkin pihaa aamuisin aivan kuin aina ennenkin. Päivät voi sitten makoilla ja olla kuulematta kaikkea muuta kuin jääkaapin avausääniä.

Koronavirustilanne on pelottavasti levinnyt Suomeen ja etätöihin on soveltuvin osin siirrytty. Perheen koirat tietysti tykkää, kun esimerkiksi kesken päivän voi päästä kävelylle postilaatikolle ison tien varteen. Naskaleita on tarvittu koko mitätön talvi, kun joka toinen viikko sataa vettä ja joka toinen pakastaa. Voi ruusuparkoja, näkevätköhän kevättä?

Telmaa ei enää kiinnosta kähveltää kuusenkoristeita, mutta pitkä häntä pyyhki taas alaoksilta parit pallot.

Telma 8v. kipaisee kotipolkua metsästä pihaan tammikuun alussa.

Pessi köllöttää ja tarkkailee mummolassa. Lempipaikka on keittiön ja olohuoneen välissä, josta näkee molempiin.

Lokakuun alussa kiivettiin mäelle katselemaan ruskaa. Kuultiin myös, koska meneillään oli ilmavoimien Ruska19 -harjoitukset.

Suomen luonnon päivänä 31.8.2019 meidän Meisi ja siskontyttö Sylvi. Ilta-auringossa saatiin ihania kesäkuvia niittykukkien poiminnasta ja myöhäisiltaan syttyi vielä revontuletkin.

Meisi hakkuuaukon heinikossa.

Gildistä Ruotsin muotovalio!

Ruotsin Lapissa asuva Sadan Syksyn Tulen Laulu, kutsumanimeltään Gildi, on tänä kesänä pärjännyt hienosti näyttelyissä. Koira on nelivuotias, upeassa kunnossa ja hienossa turkissa. Tähän kun yhdistettiin innostunut ja osaava handleri, niin kolme sertiä tulivat nopeasti. Viimeisin sunnuntaina Överkalixin kansallisesta näyttelystä. Stort grattis! Me ollaan tosi ylpeitä!

´Gildi´ Sadan Syksyn Tulen Laulu Överkalix KR Ruotsi 18.8.2019 ERI AVK1 SA, PN1, VSP, sert -> Ruotsin muotovalioksi. Pic. owner, Siv-Inger Hackström

Sadan Syksyn Tulen Laulu ´Gildi´. Aivan sama katse kuin äitillään ❤ Pic. Mikael Andersson/Mickeshundfoto

Överkalix KR Ruotsi 18.8.2019 ROP Riverwolf Johnny Cash, VSP Sadan Syksyn Tulen Laulu. Tuomari Charlotte Höier, Tanska. Pic. Mikael Andersson/Mickeshundfoto

Tytöille sertejä

Meidän tyttöjä on käynyt muutamassa hassussa kesänäyttelyssä ja sertejä on tullut hurjalla prosentilla. Ruotsissa Gildi (Sadan Syksyn Tulen Laulu) osallistui Jällivaaran ja Piteån näyttelyihin ja kummastakin napsahti ruusukkeita. Jällivaarassa kesäkuun lopussa neito oli narttujen kakkonen (sert, Nord vara-sert), ja Piteåssa 13.7.2019 upeasti VSP (sert, cacib). Paljon onnea!

Oma kesäloma startattiin koiranäyttelyissä sopivan viileässä säässä Viron Pärnussa, jossa oli kansainvälinen näyttely tuplana. Ekana näyttelypäivänä 6.7.19 Meisi (Sadan Syksyn Sydämenturma) oli rotunsa paras ja sai neljännen kansainvälisen sertin eli cacibin ja siitä hyvästä sille saatiin anoa kansainvälisen muotovalion arvoa. Huikeaa! Ja vielä suuremmaksi yllätykseksi Vilu (Sadan Syksyn Myrskysyntyinen) sai molemmista näyttelyistä sertin, ekana näyttelypäivänä narttujen kakkossijalta (sert, vara-cacib) ja tokana päivänä ollessaan VSP (sert, cacib). Vilulle tuli reissulla täyteen kolme sertiä Virosta ja siitä tuli sitä myöten Viron ja Suomen muotovalio. Nyt meidän ekassa pentueessa on jo kolme FI MVA:ta! Aika hieno juttu. Ja vielä iloisempia ollaan siitä, että pentueen kaikki koirat ovat kasvaneet erittäin ystävällisiksi ja rakastettaviksi, aikuisiksi perhekoiriksi. Kesämuiskuja vaan kaikille tasapuolisesti sinne mansikansyönteihin, makkaranpaistoihin ja luonnonvesissä pulikointeihin!

Gildi (Sadan Syksyn Tulen Laulu) Jällivaara NORD 28.6.2019 PN2 sert, nord vara-sert

Piteå KV 13.7.2019 Gildi, VSP/BIM/BOS Sadan Syksyn Tulen Laulu; ROP/BOB Direwolf Hold The Door. Tuomari Bitte Ahrens, Ruotsi.

Meidän pikkutytöt tuulisella merenrannalla Virossa. Vilu vasemmalla, Meisi oikealla.

Meisi (Sadan Syksyn Sydämenturma) Pärnu KV Viro 6.7.2019 ROP Cacib -> C.I.B. arvo anottavaksi

Meisi. Sama koira kuin yllä, mutta valot ja varjot eri lailla.

Vilu (Sadan Syksyn Myrskysyntyinen) Pärnu KV Viro 6.-7.7.2019 2xsert, vacacib, cacib -> Vilu Viron ja Suomen muotovalioksi. Kotimetsän puussa keikkuu Viron valioruusuke. Virosta saadut uusimmat sertit olivat Viron kennelliiton 30v. juhlaruusukkeita.

 

Terkkuja Salamajärveltä

Kevätkesästä tulikin erilainen, mitä ensin kuviteltiin. Ollaan kuitenkin kaikki voitu hyvin ja nautiskeltu yhdessäolosta ja ulkoilusta luonnossa. Mitä nyt pari punkkia on löytynyt karvakuonoista, mikä on meilläpäin onneksi melko harvinaista. Inhottavia otuksia niin kuin hyttysetkin, jotka meinaa runsaudellaan pilata kesäillat ihan täysin.

Meidän “pennut” täyttivät keväällä 4 vuotta. Kuvassa uros Sadan Syksyn Muurin Vartija ´Pessi´, joka on tummunut turkiltaan vanhemmiten. Säkää tällä rauhallisella herralla on noin 90 cm.

Nuuhkinnassa kevään ensi kukkanen, pieni pelto-orvokki!

Hyttysten huikea määrä on rajoittanut pihalla oleilua. (Meisi 4v.)

Salamajärven kansallispuisto on maisemiltaan erämainen, karua kivistä aarnimetsää ja soita; sen tunnuseläin on metsäpeura. Vierailimme puistossa lakkojen ja tupasvillojen kukkiessa kesäkuun alussa.

Kesäkuun alussa käytiin pikkuporukalla kävelemässä Salamajärven kansallispuistossa pahapuron 7km:n lenkki, joka kulkee osittain ylismäntyisessä Salamanperän luonnonpuistossa. Suo- ja metsämaastossa olisi ollut hyttysiä ihan riittävästi, jollei melko kova tuuli olisi pitänyt niitä poissa iholta. Ilma oli viileä, joten jaksettiin kaikki kävellä hyvin. Päivä ja maisemat olivat tosi kauniit, mutta ihan täysiä suosituksia ei reitille voi jättikoirille antaa: polku oli suurelta osin tosi kapea ja kivikkoinen. Pitkoksia reitillä on aika monella osuudella helpottamassa etenemistä. Niiden käyttöön liittyy tietysti se, että koiran on osattava kulkea niitä. Esimerkiksi kivikkoisen pirunpellon kiertäminen olisi vaatinut vaivaa, jos koira ei olisi kulkenut pitkospuita pitkin. Meidän perheen uroskoira Pessi on kuitenkin suuresta koostaan huolimatta todella taitava kulkemaan kapeita polkuja ja pitkoksia, ja tälläkin kertaa säästyttiin ihonirhaumilta tai kynsien särkymiseltä. Siitäkin huolimatta, että joissain paikoin pitkokset kaipaisivat jo uusimista, koska lohkeilevat lahoamistaan. Kävelyretki kesti noin 3 tuntia, mikä sekin kertoo reitin haastavuudesta. Meillä oli kuitenkin mukavaa kukkivia lakkoja ja suokukkia ihastellessa ja metsäpeuran näkemistä kuvitellessa. Lopuksi saatiin luontotuvan myymälästä kahvit ja uusi merkki kansallispuistojen kangasmerkkikokoelmaan! Käykäähän nauttimassa kotimaan upeista retkeilyreiteistä!

Nyt on päästy Koirasalmen (vuh!) lähtöpisteeltä 900 metriä – lenkki voi alkaa.

Suomen kansallispuistoihin voi mennä koirien kanssa, kunhan ne pidetään koko ajan kytkettyinä. Luonnonpuistoissa merkityiltä poluilta poikkeaminen on kiellettyä.

Tämä mänty on nähnyt vuosisatojen aikana vaikka mitä! Harmillisesti runko oli pahoin haljennut, mikä tietää puun loppua.

Pirunpellon ylitys vaatii koiralta taitoa kulkea pitkoksia pitkin, mutta sehän meiltä sujuu. Avuksi voi laittaa etummaiseksi kulkemaan tutun ihmisen ja suorittaa ylitys tasavauhtia yhdellä kertaa pysähtymättä. Näin käpälät pysyvät turvallisella polulla.

Luonnonpuistosta takaisin kansallispuiston puolelle. Pahapuronlenkistä on tässä kohtaa suurin osa kierretty.

Viikonloppuun valikoitui upea ulkoilusää. Kesäpäiväksi viileää ja tuulista eli aivan täydellinen metsässä kävelyyn.

Takaisin kohti lähtöpistettä. Koira kulkee edelleen hienosti pitkoksia. Tai ehkä jäljet paljastavat sen käyneen pienellä vesihuikalla lammen rannassa, vaikka eväsvettäkin oli tietysti kaikille mukana 🙂

 

 

 

 

 

 

Paljon onnea Telma 7v!

Meidän aina iloinen, höppänä Telma-mummukka täytti perjantaina jo seitsemän vuotta. Onnea Temmi, hyvin pyyhkii!

Turkkia siistiessä tuli hirvittävän hyvä idea jättää korvankärkiin hopeiset juhlatupsut. Otetaan pian pois, että rouva saa pitää arvokkuutensa.

Häntä hangella 😀

Mennäänkö käymään aitassa?

Viikot vierii viuhuen

Hyvää uutta vuotta 2019!

Meillä on ulkoiltu pihassa, metsissä, rannoilla, pelloilla. Lunta on lapioitu huiskien ja tupaa lämmitetty. Meidän perheen 3,5-vuotiaat “pikkukoirat” Pessi, Vilu ja Meisi kävivät syksyllä virallisissa silmätarkastuksissa ja sydänkuunteluissa ja kaikki oli mallillaan. Meisin pumppuun tehtiin lisäksi ultralla kunnon kiertoajelu joulukuussa ja tarkemmissakaan tutkimuksissa ei löytynyt mitään. Lopuksi napattu viiden minuutin EKG-käyräkin oli mallikäkkyrää. Meillä on alettu sen johdosta haaveilla kevätpennuista, mutta katsotaan, miten elämä keppejä heittelee.

Telma-emo ja Meisi-tytär

Meisi karistaa Pessin

Meisi vetää rallin välillä henkeä

Sadan Syksyn Sydämenturma ´Meisi´ 3,5v.

Sadan Syksyn Muurin Vartija ´Pessi´

Sadan Syksyn Myrskysyntyinen ´Vilu´

Meisi

Vilun kanssa puolukkaretkellä – ei kotiintuomisia 

Vilun nenä

Meisi kärttää mummulta herkkuja. Etuosasta ja säkän päältä olisi voinut vähän vähentää turkkia, mutta aina ei tule suunniteltua kuvaavansa pönötyksiä haravoinnin, kukkasipulien kuoppaamisen ynnä muiden pihatöiden lomassa.

2018 oli kuuma ja kuiva kesä, ja vesi tosi matalalla.

Sadan Syksyn Tulen Laulu ´Gildi´. Kuva: omistaja S-I Hackström

 

Hellepätsikesä

Pikaselailulla minun blogi pohtii enemmän kelejä kuin koiraelämää. Mutta eipä tätä voi olla kirjaamatta ylös, että tämä kesä oli hurjan kuuma. Elokuussa joku lehti käytti sanaa hellepätsikesä, mikä oli aika hauska ilmaus. Meille tämä oli enemmän sellainen unelmien uimakesä, koska vaikka vesi oli ennätysmatalalla, niin olihan se ihanan lämmintä uida ja lillua. Sinilevääkään ei ihme kyllä juurikaan ollut.

Uimisen lisäksi nautittiin mansikoista ja kirsikoista ja vadelmista ja herneistä. Meillä kaikki koirat löytää puskista herkut jo lähestulkoon ennen valmistumistaan, mutta syötäväksihän nuo on tarkoitettu.

Vadelmien keruu on seurassa mukavampaa, vaikka osa häviäisikin vanhan suuhun.

Kesällä tavattiin monenmerkkisiä koiria. On se kyllä hassua, millaisia menijöitä sitä onkaan olemassa. Oma silmä on niin tottunut noihin irliksiin, ettei jättien näkeminen enää niin hetkauta, mutta toisessa kokopäässä voi sitten hämmästellä. Että kuinka pieni ja vikkelä voi esimerkiksi viisikuinen kääpiöpinseri olla! Ja kuinka sipoinen karva sillä voikaan olla. Voi pientä!

Reissulla melkein nähtiin myös karhu. Tai oikeastaan kaksi karhua. Olin kuvaamassa kesäiltaa metsässä, kun tietä tuli auto ja kuljettaja kertoi karhun menneen juuri hänen edestään mutkan takana tien yli. Äkkiä katsomaan ja tiellä olikin kahdet jäljet. Turkista oli myös tippunut hiekkatiehen vettä. Aika metka tunne tutkia niitä käpälänkuvia. Vai olisiko karhulla kuitenkin tassu?

Kuuman kesän lopulla ennustettiin huonoa sienisatoa, mutta sateiden alettua tilanne kääntyikin päinvastaiseksi. Tattiretkellä Mustin kanssa oli hetken jännää, kun osuttiin hirviemoon ja vasaan. Onneksi koira ei huomannut heinänsyönniltään ja piehtaroinneiltaan ja muilta puuhiltaan eläimiä, vaan päästiin enempiä ketään pelottelematta pientä kiertoreittiä takaisin kotiin. Hirviemon örinä kesäillassa on kyllä niitä ääniä, jotka tekee mieli kiertää. En sitten tiedä, olisinko kuitenkin tarkkaillut vähän kauemmin niitä, jos mukana olisi ollut kännykkää järeämpää kuvauskalustoa.

Jos metsään haluat mennä nyt. Muutamaa minuuttia vanha karhunjälki hiekkatiellä.

Mustin kanssa jaettiin tattimetsä todistettavasti hirvien kanssa. Ja hirvikärpästen, joita on ihan mahdottomasti.

Näyttelyitä ei tälle kesälle montakaan kertaa harrastettu. Ja olihan tuo ikävän kuumakin matkustaa koirat kontissa. Sen verran käytiin, että Kuopiossa nähtiin Telman pojanpoikaa Ensiota. Se oli hauskaa. Muutoin helle huudatti meillä kotona jäähdytyslaitteita ja heinäkuun lopulla käytiin Telman kanssa terveystarkastuksessa, kun mummeli vaikutti niin uupuneelle. Onneksi 6,5-vuotiaan sydän oli kunnossa ja helpotus löytyi niinkin helposta kuin närästyslääkkeistä.

Mikkelin näyttelyssä Vilu oli Erinomainen, mutta parhaan nartun valintaa sai katsoa kehän laidalta.

Telma 6,5v kävi antamassa EKG-käyrää ja nättiä viivaa tuli.

Berliinin EM-kisoissa Ruuskasen heitot oli melkein yhtä ponnettomia kuin kotikatsomo.

 

 

Ihanaa keskikesää

Tämän vuoden toukokuu oli todella lämmin, enimmäkseen jopa helteinen, ja luonto heräsi hurjan äkkiä. Kaikenlaisia perhosiakin ilmestyi pihaan ja kirjasta katsoen monen lentoaika oli melkein kuukautta aiemmassa mitä yleensä. Samoin monet kasvit kukkivat aiemmin kuin tavallisesti. Olihan ihanan lämmintä. Koirilta kammattiin urakalla irtoilevaa talvikarvaa ja sisälle piti laittaa jäähdytyslaite vähän viilentämään lattialle hakeutujia.

Meidän pihassa on yksi Huvimajan Kuulasmarja, joka kukki valtavan paljon. Sen alla loikoiltiin ja vietettiin kirsikankukkajuhlia. Raakileitakin puuhun näkyy ilmestyneen aika monta; saapa nähdä saadaanko itse syödä yhtään kirsikkaa, vaan menevätkö kaikki rastaiden suihin.

Vähän lomaakin on ennätetty jo pitää. Lapissa käytiin nuuskimassa uudelleen Keski-Suomesta jo menneitä pihlajankukkia ja ihmettelemässä kesäöiden valoa. Tunturikasvioppaan kanssa tuli katsottua läheltä monta uutta kukkijaa. Käsivarressa koivunlehti ei vielä ollut ihan täytenä ja hyttyset eivät olleet saavuttaneet Kilpisjärveä. Kuinka mukava ulkoilla! Norjassa oltiin yksi yö ja pyörähdettiin Tromssan kansainvälisessä näyttelyssä, jossa Vilu voitti avoimen luokan ja oli narttujen neljäs. Paluumatkalla oli hauska katsoa, miten monella levikkeellä suomalaiset ottivat koirien kanssa kuvia huikeissa vuorimaisemissa.

Ruuhka revontultentiellä aiheutti autossa pientä haukahtelua.

Käsivarrentien varrelta. Saanatunturin hahmo jo häämöttää.

Aamupissillä pohjoisnorjalaisella saarella. Lakat kukkivat. Onneksi sade laantui koiranäyttelyyn mennessä.

Pysähdys Muotkatakassa, Suomen maanteiden korkeimmalla kohdalla (565 m).

Vilu ja Norjasta saatu SA-ruusuke (Tromssa KV Eri Avk1 SA PN4).

 

Nyt sitten keskikesän juhla pidettiin kotona tuulta ja sadetta. Ihan mukava sää saunoa ja potea pientä kesänuhaa. Mansikoiden kypsymistä odotellessa.

Pimeä ja luminen talvi

Kevätauringon ensisäteiden ja lumien sulamisen odottelun myötä tuntuu entistä enemmän sille, että mennyt talvi oli todella pimeä ja luminen. Rakas harrastus tähtitaivaan tarkkailu ja iridium-välähdysten katselukin jäivät melko vähälle, kun aina tuntui olevan niin pilvistä ja huono näkyvyys taivaalle. Nyt on sitten tähyilty sitäkin enemmän kohti yläilmoja, kun on seurattu muuttolintujen paluuta ja vietetty perinteisesti halo-huhtikuuta.

Tätä samaa lonkeronharmaata talviulkoilua. Välillä ilonpilkahduksena kotipihassa nähty varpuspöllö. On se pieni, mutta tintit hiljentävä otus!

Meisi ja Vilu tammikuun pakkasilla lenkin jälkeen

Sisällä köllöttelyn lomassa vietettiin myös merkkipäiviä: Telma täytti tammikuussa 6v., Musti helmikuussa jo 10v. ja “Telman pennut” huhtikuussa 3v. Lisäksi iloa on riittänyt oravista, joita pihassa on asustellut melko monta. Lienevätkö tehneet välikatolle pesän, kun yön hiljaisina hetkinä saattaa kuulua rapistelua.

Vilu 3v.

Vilu valmiina oravajahtiin ja punahilkkailua. 🙂

Sadan Syksyn Muurin Vartija ´Pessi´ 3v seuralaisineen “karvamatoillaan”.